Avaudun nyt hieman eräästä yhteiskunnallisesta ongelmasta. Nimeän sen ”rekisteriveroksi”.
Pikku hiljaa yhteiskuntaamme on tullut kymmeniä rekistereitä, erilaisia tarvittavia kortteja, lippuja ja lappuja, joita kansalaisen on pakko hakea voidakseen tehdä jotain, yleensä täysin triviaalia. Kuten vaikkapa matkustaa ulkomaille passin kanssa.
Eikä tämä rajoitu vain Suomeen. Kaikki pakkauksiin tavaransa laittavat joutuvat rekisteröitymään EU:n alueella jokaiseen maahan erikseen ja maksamaan paikallisen rekisteröitymismaksun.
Tässä kalastusasiassa erityisesti näkyy Suomen linjaus. Maksu on koomisen korkea 71 euroa jo yhden (1) kalan myymisestä kaverille. Samalla kalastajasta tulee rekisteröity kalastuksen ammattilainen. Itse olen järjestyksenvalvonnan, dronelennätyksen, autolla ajamisen, moottoripyöräilyn, hygienian ja ties minkä ”ammattilainen”. Joka lapusta olen maksanut jatkuvasti kohenevaa ”rekisteriveroa”.
Näin korkeat hinnat toimivat jo esteenä rekisteröitymiselle. On aivan selvää, kun torjutaan ”harmaata taloutta” vaatimalla rekistöitymistä ja asetetaan maksu näin korkealle, ettei into rekisteröitymiseen voi nousta kovin korkeaksi. Lisäksi korkea maksu voi olla jollekulle vähävaraiselle se este miksei hänestä tulekaan alueen pienkalastuspäällikköä, vaikka vapaa aikaa on. Hän ei välttämättä halua jatkuvasti sakenevaa rekisteröitymis ja lupalippulappu järjestelmäämme noudattaa. Toki kaikkien pitäisi. Valitettavasti hölmöyksissään viranomainen asettaa kynnyksen rekisteröitymiselle tai lupien hakemiselle turhan korkealle.
Kuva: Lainaus HS:n artikkellista 2026-11-03